Tiistaina 6.10. suuntasimme Helsingin Kannelmäkeen Liikenneturvan päätoimistolle, jossa meitä odotti tapaaminen Liikenneturvan tutkimusjohtaja Juha Valtosen kanssa. Tarkoituksena oli saada vastauksia kysymyksiimme suojatieturvallisuuden tilasta sekä mahdollisesti vinkkejä, hyväksyntää, parannusehdotuksia sekä kritiikkiä tähän saakka kehittelemistämme ideoista.
 |
Muistoja vuosien takaa. Tapaturmatorjunta ry:n liikennejaoston opetustaulusta aistii takavuosien mentaliteetin,
jossa riimeillä ja esimerkkien avulla lapsien mieliin iskostetaan yksinkertaisia käyttäytymisohjeita liikenteessä. |
Esittäytymisen ja SCI-projektikurssin konseptin kertaamisen jälkeen keskustelimme hyvän tovin Liikenneturvan tehtävistä sekä liikenneturvallisuuden tilasta. Liikenneturva on suomalaisen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö, joka edistää tieliikenneturvallisuutta vaikuttamalla ihmisten liikennekäyttäytymiseen ja -kulttuuriin esimerkiksi koulutuksen, valistuksen ja kampanjoiden avulla.
Keskustelun aikana kuulimme meille ennestään tuntemattomia mielenkiintoisia pointteja ja näkökulmia suojatieturvallisuuden tilanteesta. Suomessa on kansainvälisesti verrattuna erittäin paljon suojateitä, mikä saattaa joidenkin spekulaatioiden mukaan johtaa vaarallisempaan liikenneympäristöön, kun suojateitä käytetään sokeasti sen tuomaan turvaan luottaen. Jo pelkkä nimitys "suojatie" on kansainvälisesti poikkeuksellinen, esimerkiksi ruotsiksi ja englanniksi sanat "övergångställe" ja "crosswalk" eivät ota kantaa suojatien tuomaan turvallisuuteen. Vaikka lain mukaan autolla on aina väistämisvelvollisuus suojatiellä, tulee jalankulkijankin ollaa tarkkaavaisena ja ottaa huomioon ajoneuvon mahdollisuudet havaita muut tiellä liikkujat sekä pysähtyä.
Koska ryhmämme fokus on alkanut tiivistymään erityisesti nuorien kevyen liikenteen käyttäjien ympärille, keskustelimme myös kouluikäisten lasten suojatieturvallisuudesta etenkin koulumatkan aikana. Esille nousi myös pointti eräs vanhempien käyttäytymisharha, kun vanhemmat uskovat lisäävänsä lasten liikenneturvallisuutta viemällä lapsiansa kouluun autokyydeillä. Tosiasiassa näin kasvaneet liikennemäärät koulujen ja koulumatkojen läheisyydessä lisäävät muiden lasten riskiä joutua onnettomuuteen. Näin ollen jalan kuljetun koulumatkan turvallisuuden lisääminen muutoin kuin autokyydeillä voisi lisätä turvallisuutta kertautuvalla vaikutuksella saattoliikenteen vähentyessä.
Olimme kuluneiden viikkojen aikana pyrkineet selvittämään mahdollisia riskiryhmiä, -tilanteita ja -paikkoja tilastojen avulla. Juha Valtonen valaisi meitä kuitenkin tilastoinnin suodenkuopista. Tällä hetkellä tilastot perustuvat lähinnä poliisin tekemiin raportteihin, jolloin kaikki pienemmät onnettomuudet, joissa poliisia ei syystä tai toisesta ole kutsuttu paikalle, jäävät tilastojen ulkopuolelle. Tällä hetkellä on kuitenkin käynnissä pilotti, jossa ensinnäkin poliisin rekisteritiedot yhdistetään terveydenhoitopuolen tilastojen kanssa tarkempien tieliikenneloukkaantumistietojen tilastoimiseksi sekä kokeillaan tieliikenneonnettomuuksien tilastointia yksinomaan terveydenhoitotilastojen perusteella.
Keskustelimme myös viimeaikaisista onnettomuuksista ja pohdimme syitä, miksi suojatieturvallisuus on noussut viime aikoina niin vahvasti pinnalle. Saimme hyvän huomautuksen siitä, että suojateillä tapahtuneet kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia viime aikaisista surullisista tapauksista huolimatta. Liikenneturvallisuus on kaikenkaikkiaan loukkaantumisten ja kuolemantapauksien määrien valossa parantunut pitkällä aikavälillä tasaisesti 70-luvulta saakka.
Tapaamisen loppupuolella pääsimme myös esittelemään tähän asti vahvimpia ehdokkaita ryhmämme projektiksi ja aiheen rajausalueeksi. Esittelimme ideoita liikenneopetukseen liittyvästä mobiilipelistä, GPS-pohjaisesta lasten koulumatkaseurannasta, joka lukitsisi puhelimen tien ylityksen ajaksi, palautejärjestelmä jalankulkijan ja autoilijan kommunikaatiovälineeksi sekä erilaisia huomiovaloja jalankulkijan paremman havaitsemisen tueksi. Ideat saivat hyvän vastaanoton, mutta todettiin kuitenkin että esimerkiksi erilaisia huomiovalojärjestelmiä on ollut markkinoilla jo pitkään ja täydellisen toimintavarmuuden saavuttaminen esimerkiksi liiketunnistimiin perustuvissa järjestelmissä on ollut vaikeaa. Opetuspelit nähtiin hyvänä vaihtoehtona, mutta toteutus tarvitsisi tukea ammattitaitoisilta psykologeilta, kasvatustieteilijöitlä ja koginitiotieteilijöiltä hyödyllisen ja tehokkaan lopputuotteen saavuttamiseksi. GPS-pohjainen koulumatkaseuranta nähtiin toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona ja meille vinkattiin mm. DigiRoad-aineisto suojateiden sijaintien määrittämisen tueksi.
Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin antoisa ja oli rohkaisevaa saada tukea projektillemme myös asiantuntevan tahon puolelta. Sovimme, että voimme kysyä neuvoa ja tukea projektiimme myös jatkossa Liikenneturvalta ja keskustelimme paluumatkalla Kannelmäestä Otaniemeen, että esimeriksi Liikenneturvan markkinointikokemus olisi kullanarvoista projektillemme.
 |
| Vierailudelegaatio ryhmäkuvassa. Vasemmalta: Ilkka Särkiö, Topi Hovinen, Liikenneturvan tutkimusjohtaja ja vierailun isäntä Juha Valtonen, Mikko Karjalainen, Laura Levänen sekä Antti Virtanen. |
